Seuraavana päivänä Sittis
törmäsi ensimmäistä kertaa toiseen liikkuvaan olentoon tällä planeetalla. Se oli musta ja kiiltävä koppakuoriainen, joka oli herännyt talviuniltaan hitaasti ja jäykästi astelemaan pitkin kaner- vikonreunaa, missä Sittis touhusi napsien pikku näyte- paloja kanervan rungosta. |
|
"No tätähän minä jo
odottelin. Kyllä täällä jotain sekundääri- energiankuluttajiakin on, kun on niin paljon ruokaa. Onpa hienon näköinen ja monijalkainen - imee infrapunaa kuin lämpöasetin. On- kohan monijalkaisuus koko faunalle tyypillistä?" pohti Sittis samalla kun näppäsi mikrohologrammikuvan hiukan hölmistyneestä koppakuori- aisesta. |
|