 |
Niin että miten minä sitten kaiken
tämän tiedän?
Se on todella aika pitkä tarina sekin.
Nimittäin sen
radioviestin vastaanotti eräs tuttavani.
Hän ei siitä
mitään ymmärtänyt, mutta
kuuntelutti sitä minullekin.
Minusta se kuulosti hieman kuin
telekopiolaitteen
pärinältä, joten lähetimme
sen puhelimitse sanoma-
lehden
toimitukseen.
Hämmästys oli suuri kun sieltä
alkoi tulla kuvia, näitä
samoja kuvia, joita olet katsellut.
"Tekstistä" ei mitään
selvää saanut, se oli pisteitä
ja viivoja ja jotain risuaitaa. Sen
ratkaisemiseksi tarvittiin erään salakieliasiantuntijan
apua - ja niin muodostui tämän kirjan
teksti, jota tosin olen hieman
muunnellut. Esimerkiksi Sittiksen nimi on
oikeasti "Hän joka istuu
mielellään", mutta se oli mielestäni
liian pitkä, joten lyhensin sen. Lopussa
oli myös Sittiksen arvoituksellinen jälkikirjoitus: "Kuvissa
näkyvät hahmot
edustavat metsän kaipuuta takaisin luoksenne.
Olette
vaarassa etääntyä liian kauas
ja liian nopeasti varsinaisesta kodostanne." Se oli Sittiksen viesti meille
"jättiläisille". |
