Sittis tutustui metsään vähä kerrassaan, siinä sivussa kun yritti korjata aikatilakonettaan (joka oli noin minun peukalonkynteni kokoinen). Vuodenajan suhteen Sittis oli onnekas - hän saapui vierailulleen huhtikuun lopussa, jolloin ei enää ollut lunta peittämässä myös Sittiksen ravinnoksi kelpaavia kasvien lehtiä.