Pyynikin metsässä liikkui aika paljon ihmisiä, mutta sitä Sittis ei juuri huomannut, sillä hänen aikarytminsä oli vallan toinen kuin meillä. Ihmiset ja maan eläimet olivat kuin viuhahtavia varjoja Sittiksen maailmanajassa. Ja maan olennot näkivät Sittiksen kuin roskana tai vesipisarana silmässä. Sittis oli eri tavalla läsnä kuin me. Hän värähteli eri taajuudella.