TULEVAISUUS ON TOIVE

TAITEEKSI TEKEMISESTÄ, YLEISÖSTÄ JA OMASSA ELÄMÄSSÄ VIIHTYMISESTÄ

Tampereella 17.1.1993

Yhteiskuntamme alkaa olla siinä pisteessä, että pitää miettiä, miksi yleensä tekee mitään. Näyttää siltä, että kaikki mitä teemme, kääntyy itseämme vastaan ennemmin tai myöhemmin. Valheiden ja hämärien, sanattomien sopimusten verkko ympärillämme on läpitunkematon. Miksi siis muuttaa elämä teoksiksi, teoiksi, rahaksi, uraksi, julkisuudeksi, papereiksi, digitaalisiksi muistijäljiksi ja lopulta pitkänomaiseksi kuopaksi saviseen maahan?

Päätöksen tämän asian suhteen joutuu tekemään joka kerta kun osallistuu johonkin. Ja vaikkei päätöksiä tekisikään, niin joku kutsuu tekemättömyyttäsi päätökseksi.

*

Taiteeksi tekemisen tapahtumassa törmää monenlaisiin sopimuksiin, joita on usein vaikea muuttaa puheeksi. Jonkinlainen törmäys sopimukseen oli kai sekin, kun huomasin monta vuotta liian myöhään, että olin tehnyt suurimman osan teoksistani yleisölle joka ei koskaan tullut niitä katsomaan. Ei voinutkaan tulla, koska he asuvat lapsuuttani - tuota syrjäistä maanosaa, jossa aina tuoksuu kuumassa vedessä sulatettu kuivaliima, viileä sima alhaalla kosteassa kellarissa ja jota leimaa omenainen intohimo ymmärtää maailmankaikkeudesta kaikki.

Sopimuksiin suostuu, kun valitsee töilleen välineen, joka sitten vuosien mittaan muuttuu yhtä toiseksi kuin se yleisö mille alkoi jotain tehdä juuri tällä välineellä, joka nyt on salavihkaisen evoluutioprosessin läpikäytyään soluttautunut osaksi taidehistoriaa ja käytettyjen kameroiden kauppaa.

Ja aina sitä johonkin osallistuu, vaikkei tekisi päätöksiä. Kaikki nämä systeemit, esillepanot, kuinka niissä kaikki teokset, ajatukset, sielu ja ulosteetkin muuttuvat hallinnoksi, elintasoksi ja keskiluokan esteettistä siisteyttä tyydyttäväksi olohuoneen sohvakalustoksi. Kaikki tietenkin tarkoittavat hyvää koko ajan, jopa niin paljon, että se pakosta muuttuu joksikin muuksi - juuri siksi, mitä kukaan ei halunnut alun alkaen päätöksiä tehdessään.

Ja kaikki nämä aatteet, joilla taide Taiteeksi tehdään, joihin sitä perehtyi, jotta olisi ymmärtänyt miksi yleensä mitään tekee. Joku ne keksi vakavissaan, tarkoittaen totta, ja joku toinen teki niistä työkalun johonkin muuhun ja nyt me katsomme niitä ruostuneina, naapurin tontille unohtuneina kelvottomina kaluina, odottaen rakennusmiehiä tuolle jo pitkään tyhjyyttä kasvaneelle tontille.

*

Ja edelleen uskomme tähän kaikkeen, syömme mielihyvästä hymyillen leipämme, nautimme auringonlaskuista, odotamme ensi viikkoa tai ensi vuotta vielä saapuvaksi ja ennen kaikkea luotamme tekoihimme, siihen että jotain sanoimme sittenkin. Ja opetamme tätä kaikkea viattomasti jälkipolville, joka epäilee kaikkea, mutta kun ei muutakaan ole, niin...

*

Eräs vanha tuttavani on luonut tästä kaikesta monimutkaisen kielipelin ja niin häikäisevän teorian, että siitä luennoidessaan hän tulee vielä aiheuttamaan jonkin uuden yliopiston synnyn, jossa tullaan tekemään satoja virheettömiä pro gradu -tutkielmia hänen sivulauseidensa eksplisiittisesti kumuloivasta transpostmoraalista eksistenttidiskurssin simulacrumiin, sillä aikaa kun hän itse oikeasti on kiinnostunut muuttamaan Lemille yrttejä viljelemään heti kun saa tarpeeksi tuohta kasaan parin hehtaarin ostoa varten.

*

Näin pitkälle sivistyksessä on siis Suomi seikkaillut, tuo valtio, joka elää meidän ajatuksistamme ja äänestämme kuin kasvi mullasta ja auringosta. Mutta jo nyt voi nähdä kuinka kaikki suuri on murenemassa - suuret valtiot, suuri raha, jättiläisyritykset, suuret aatteet ja uskonnot. Suuri seikkailu on hiipumassa johonkin, mitä ei voi nimetä, sillä sen nimi asuu vasta unissamme, joita näemme yhä enemmän ja enemmän ankaraa tietoista unohdusta ylläpitääksemme.

Niille, joille unien pohjaan katsominen ja "alitajunnan" valtamerien turvallinen äärettömyys on yhtä tuttua kuin polttomoottorin pistävä tuoksu autonasentajalle tai virastotalon kaikuvat käytävät verovirkailijalle, on teosten tekemisen aika käymässä vähiin, sillä NYT ON AIKA UNEKSIA UUSIA TULEVAISUUKSIA, ON AIKA MUUTTAA UNIEN SUUNTAA JA TOTEUTTAA TÄRKEÄT AJATUKSET, TEOT JA TEOKSET TAJUNTAMME LÄMPIMÄN GRANIITTIVALTAMEREN TIENVIITOIKSI, JOTTA NE OPASTAISIVAT MEIDÄT KAIKKI ETEENPÄIN. SILLÄ TÄRKEIN, MITÄ ME OLEMME, ON TAJUNTAA, JA UNESSA TAJUNTA ON VAPAIMMILLAAN.

*

TULEVAISUUS ON TOIVE.

A M I

Telttaan sai heittää oman tulevaisuustoiveen paperilennokkina. Näyttelyn aikana päivitin teltan luokse ihmisten toivomuksia.

Kaikki  yleisön toivomukset tästä.